Sukunimi:

Kaarakainen

Etunimet:

Kalle

Syntynyt 18.10.1921

Kuollut 7.3.2018

Talvisota:

Jatkosota:

Jalkaväkirykmentti 5 (JR 5)

Ei ollut Lapin sodassa

Lähteet:

Maija-Liisa ja Pekka Tiikkaisen videohaastattelu, sotapäiväkirjat, sotapolku.fi. Koonnut Pekka Kauppinen

Kalle Kaarakaisen sotapolku

Kalle Petter Kaarakainen syntyi Iisalmen maalaiskunnassa 18.10.1921 ja kuoli 7.3.2018 Iisalmessa. 1940-luvun alkupuolella Kalle oli kirjoilla ja töissä Asikkalassa. Varusmiespalvelukseen hänet määrättiin Jyväskylään Jalkaväen koulutuskeskus 9:ään. Hän sairastui 25.1.1942 ja joutui 30. sotasairaalaan.

Jatkosotaan Maaselän lohkolle

Päästyään sairaalasta Kalle määrättiin 22.2.1942 Jalkaväkirykmentti 5:n 1.komppaniaan ja vielä omien sanojensa mukaan ensimmäiseksi mieheksi. Tuohon aikaan JR5 oli ns. Maaselän lohkolla, jonne joutui matkustamaan. Ensimmäinen pataljoona, johon 1. komppania kuului oli tarkemmin Karhumäen pohjoispuolella Maaselän - Krivin alueella. Täällä ensimmäisenä tehtävänä oli ollut Maaselän kylällä sijainneen motin siivoaminen ja kaatuneiden vihollisten hautaaminen. Koulutusaikanaan Kalle oli saanut kivääri - ja pikakiväärikoulutuksen ja toimi koko sota-ajan molemmissa tehtävissä. Ns. Maaselän lohkolla eli Seesjärven ja Äänisjärven välimaastossa JR5 oli lähes kaksi vuotta eli 6.1.1942 – 15.12.1943. Tässä asemasota vaiheessa oli paljon vartiointitehtäviä, mutta ajoittain oli yhteenottoja vihollisen kanssa. Tuona aikana rykmentissä kaatui lähes 300 miestä ja haavoittuneita tuli 640. JR5 oli joulunajan 1943 levossa Matkajärvellä Karhumäen tuntumassa varsinaisten rintamalinjojen ulkopuolella. Rykmentin itäisimpänä sijaintina oli Sungunniemi Äänisen rannalla, jossa Kalle kertoo joulunajan lisäksi menneen puolisen vuotta. Osa rykmentistä siirtyi jo tammikuun alkupuolella Karhumäen eteläpuolelle Käppäselän – Uunitsan korkeudelle.

Lomalle ja Äänislinnan kautta Karjalan kannakselle taisteluihin

Toukokuun alkupuolella Kalle oli päässyt kahden viikon lomalle. Lomalta palatessaan hänen komppaniansa oli komennettu ensiksi Syvärille ja sieltä Äänislinnan kautta Karjalan kannakselle. Kallella oli hyvää tuuria, kun lomalta palatessaan hän kuuli Äänislinnassa, että hänen oma osastonsa on tulossa junalla Äänislinnaan. Löydettyään komppaniansa matka jatkui junalla Äänislinna – Matkaselkä – Elisenvaara – Viipuri – aina Kämärän asemalle saakka, jossa joukot purettiin. Kalle kertoo haastattelussaan Kämärän jälkeen koittaneen pitkän marssin, joka lopulta johti Perkjärven taisteluihin. Perkjärven taistelujen 16-17.6.1944 jälkeen oli Leipäsuon taistelu 18.6.1944 sekä Vääräkoski ja Pilppula oli vuorossa 19.-20.6.1944. Vihollinen tuli idästä kovalla ryminällä ja sai Viipurin vallattua 20.6.1944. Kallenkin joukot joutuivat perääntymään hieman pohjoisemmaksi Näätälänjärven maisemiin, missä komppania (1./JR5) oli 20.-30.6.1944 aluksi 4. D ivisioonan reservinä. Seuraavaksi siirto tuli Noksuanselän alueelle, jossa Kallen komppania oli varsin pitkään 30.6. - 28.8.1944 etuvartiossa, välillä taistellen. Etuvartio oli linjalla Peräaho – Onnela. Maija-Liisa ja Pekka Tiikkaisen haastattelivat Kallea vuonna 2005 videonauhalle ja kysyttäessä kiperintä tilannetta. Kalle muisteli, että 17.7.1944 on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Tuolloin jouduttiin suorittamaan läpi rintamalinjojen ns. väkivaltainen tiedustelu ja tavoitteena oli saada vanki tietojen saamiseksi. Vanki onnistuttiin saamaan, mutta tiedustelu vaati tappioita mm. pitkäaikainen komppanianpäällikkö kapteeni Urho Niemi haavoittui monen muun lisäksi. Nyt komppanian päälliköksi nimitettiin meidän joukkueen johtaja luutnantti Matti Järvinen. Järvinen oli mm. Olympiakultaa Los Angelesissa vuonna 1932 saanut keihäänheittäjä.

JR5 oli viimeiset päivät 29.8 – 4.9.1944 Kavantniemen alueella. Tämä laaja-alue käsitti Ihantalajärven – Salojärven – Pyöräsaaren linjan. Kalle muistelee, että aselevon tultua 4.9.1944 hän oli Ihanalajärven saaressa, joka oli yhdistetty kannaksella mantereeseen. Välirauhan tultua 19.9.1944 rykmentti alkoi hiljalleen vetäytyä kohti Moskovan rauhan rajaa. Rajan ylitettyä komppania siirtyi Lappeenrannan pohjoispuolelle Mikkelintien varteen, jossa meni kuukauden päivät. Kalle Kaarakainen kotiutettiin 14.11.1944 ja samalla reissulla tuli myös varusmiespalveluskin suoritettua. Yhteensä palvelusta täysin palvelleena kertyi 3v 2kk 14pv. Lapinsotaan ei tarvinnut enää lähteä.

Sodan jälkeinen aika

Kalle teki elämäntyönsä Vieremällä maatalouden ja metsätöiden parissa ja perheestä huolehdittiin yhdessä puolison kanssa. Kalle osallistui myös Rintamaveteraani- ja Sotainvalidijärjestön toimintaan. Rintamaveteraanijärjestön ainaisjäsenenä hän oli 35 vuotta ja vuonna 2015 hänelle myönnettiin liiton viiri. Sodan aikana Kallelle on myönnetty Vapaudenmitali 2 (VM2 Pky n:o JR5/8 44). Presidentin myöntämää Suomen Valkoisen Ruusun 1 lukan mitalia (SVR M1) ei hakemuksesta huolimatta voitu myöntää, koska sota-aikainen mitali oli asteikossa korkeampi.